Kävimme pikällisen keskustelun (tai no, yksinpuhelua se ehkä enemmän muistutti...) tulevan koiramme nimestä. Itse olen ns. "nimi-ihminen", olen siis kiinnostunut nimistä ja erilaisista nimiyhdistelmistä. Viihdytän itseäni lukemalla sanomalehtien kasteilmoituksia. Niinpä halusin koirallemmekin jonkin kivan nimen. Kukapa ei haluaisi. Itse halusin joko nimen, joka merkitsee jotakin, tai sitten jonkin vanhan suomalaisen miehen nimen.
Jekun siskon nimeksi tuli Lyyti, joten sikäli siihen olisi sopinut joku vastaava vanhahtava miehen nimi. Kasvattaja, Anita, jo kyselikin, että olemmeko keksineet jo kutsumanimen. No emme olleet, kun Miehelle mikään ei kelvannut. Ehdotin kaikkea laidasta laitaan: Anubiksesta Nemesikseen (no okei, ehkä vähän liian hankalia kutsumanimeksi) ja Intosta Oivan kautta Valioon. Ei ei ei, oli vastauksena.
Jekku oli ensimmäinen nimi, mitä taisin ehdottaa. Se on lyhyt, ytimekäs ja helppo sanoa. Ja mitä olen antanut itseni ymmärtää, schipperket ovat uteliaita, älykkäitä ja huumorintajuisia koiria, joten merkityksensä puolestakin nimi voisi olla sopiva.
Lupasin Anitalle, että ilmoitan johonkin tiettyyn päivään mennessä päätöksemme. Lopulta Mies myöntyi, että Jekku on kaikista ehdotuksistani paras. Tässä kohtaa tapahtui pieni käänne asioissa. Naisellisella logiikallani minusta tuntui, että jotenkin vain tähän nimeen oli tyytyminen, kun parempaakaan ei tullut esille, ja miten nimi kelpaisi nyt, kun se ei kelvannut heti alkuunsa. Riita oli melkein valmis. Lopulta kumpikin myönnyimme, että Jekku tulisi olemaan sopiva nimi uudelle tulokkaalle. Nähtäväksi jää, osoittautuuko Jekku nimensä veroiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti